Tämä julkaisu käsittelee kielen merkitystä kuvataiteellisissa käytännöissä. Taiteen ja kielen yhteyksistä on kirjoitettu ja sanottu paljon. Tämä julkaisu-alusta tarkastelee taidetta ja käsittelee kieltä sekä kieliä välittämisen, kääntämisen, tulkitsemisen ja ymmärtämisen alueella. Kieli on myös työkalu, joka muokkaa ja muokkautuu käytössä. Kieli värittää kanssakäymistämme, se osallistuu tilanteen virittämiseen. Tarkastelemme kielen roolia taiteen kentällä ja varsinkin englannin kielen hegemonista asemaa, joka on tämän ensimmäisen edition teema. Miten visuaalinen kääntyy kielelliseksi, missä on rajat, liukumat, murrokset, muutokset, toistumat, mitä ymmärretään, mikä jää ulkopuolelle, mitä sanotaan, ja mitä ei voida sanoa? Kuinka tulkitsemisen ja välittämisen moninaisuus ja syklisyys tuodaan esiin? Lähdimme liikkeelle ajatuksesta tarkastella englannin kielen asemaa jonkinlaisena taiteen "ammattikielenä". (Tämä liittyy myös viime aikoina huomion kohteena olleeseen ”artspeak” tai ISL (International Art English) keskusteluun.) Kun kirjoitamme lehdistötiedotteitamme ja julkaisemme ajatuksiamme joudumme ammatillisista syistä usein kääntämään kielen englanniksi. Mutta miten maailma(mme) puhuu? Englanti näyttää olevan yleiskieli, jolle teoreettiset tekstit joko kirjoitetaan tai automaattisesti käännetään. Taiteilijoiden ja taiteen parissa työskentelevien oletetaan kykenevän tuottamaan ja tulkitsemaan englanninkielistä tekstiä ja puhetta sujuvasti. Mielestämme tämä ei tietenkään ole pelkästään ongelma - on hyvä, että on olemassa laajasti ymmärretty ja jaettu kommunikaation väline - mutta se herättää kysymyksen pienempien kieliryhmien, kuten suomen, tarpeellisuudesta ja asemasta taiteesta puhuttaessa. POST BROTHERSin teos Languages are a bit of salad käsittelee keinotekoisia kieliä kuten esperantoa, joiden tarkoitus on uuttaa esiin erilaisia ominaisuuksia luotujen kielien kautta, joiden tarkoitus on toimia joko tehokkkampina, demokraattisimpina tai pätevämpinä - kyvykkyyksiä ja potentiaalia sekä kapasiteettiamme esiintuovina. Keksittyjen ja luotujen kielien merkitystä käsittelevä teksti on itsessään myös kielen kääntämistä ja ymmärrystä esiintuova teos. Alunperin englannin kielellä kirjoitettu teksti on käännetty esperantoksi ja google translatoria käyttäen takaisin englanniksi muokaten näin tekstiä ja osallistuen myös tuomaan esiin kielen kääntämisen teknisiin sovelluksiin liittyviä toiveita, ja myös puutteita. Me osallistuimme teokseen ja teimme tämän esperantosta englantiin takaisin käännetyn tekstin pohjalta suomenkielisen käännöksen, jossa käytimme omaa inhimillistä kykyämme tulkita asia sisältöä niissä kohdin, jossa se teknisen muuntamisen vaikutuksen jälkeen vaikutti epäselvältä. Kääntämiseen sisältyy aina paljolti tulkintaa, kuten myös tässä tapauksessa, ja tekstin sisällön esiin tuominen ja muuntaminen toiselle kielelle on aina eräänlaista pyrkimystä välittää asia sen ymmärryksen kautta mitä itse omaa. Ymmärrys voi olla vaillinaista tai asia sisältö muuten muuttuu arvojen, käsitysten ja kielellisen kyvykkyyden (sekä kielen ilmaisukyvyn) kautta. Kielellinen kompetenssi määrittää paljolti myös kokemustamme omasta osallisuudestamme, ja arvioistamme suhteessa omiin kykyihimme. Ja perustaa myös muiden arvioita kyvykkyydestämme. Suomalaisen taidekentän ja kielialueen pienuuden tuomien rajoitusten johdosta taideteokset ja -tekstit tuodaan jo alusta asti englanninkieliseen kontekstiin. Ja halusimme pohtia mitä tämä hegemonia on. Jaettavuuden ja saavutettavuuden lisääminen on yksi oleellisimmista syistä toiselle kielelle kääntämiselle. Näkökulmamme on käytännönläheinen suuntautuen siihen miten taiteessa toimitaan samalla huomioiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Kielen käyttö ja sen itseisarvo sekä merkitys ajattelun välittäjä tai raamittajana yhtyy haluumme kohdistaa huomio englannin kieleen. Englannin käyttö ei ole itsestäänselvyys. Haluamme havainnoida kuinka se kuitenkin saa sellaisen aseman kun sitä sovelletaan käytäntöön. Mietimme kieltä myös työkaluna, joka kuljettaa mukanaan eräänlaista käytön arviointia,joka on kuin harmaata aluetta, johon ei saa otetta. Ilmaisullisen kyvyllisyyden tarkasteleminen tuntuu korostuvan kun puhumme ns. visuaalisesta taiteesta. Miten ja millä kielellä arvioimme kuvalliseen, ei-kielelliseen tai kielellisesti haasteelliseen sekä kokeelliseen ilmaisuun pohjautuvaa toimintaa, teoksia ja esityksiä? (#kieli #language). Usein kirjoittaessani joudun punnitsemaan ja pohtimaan tarkkaan sanojani siitä miten ilmaisen asian, ja ajatukset voivat olla hankalia ilmaista "äidinkielelläkin". Mitä siis tapahtuu kun kielellisiä määreitä väistävä visuaalisuuteen nojautuva diskurssi käännetään äidinkieleltä vieraalle kielelle? Selvää on, että laaja osa taiteen termistöä (teoria sinänsä) on lähtökohdallisesti vieraskielistä ja näin ollen käännettävää. Tämäkin nostaa esiin sekä kielen jaettavuuden tärkeyden, mutta myös hegemonia-aseman osuuden. Timo Bredenbergin teoksessa " I, Cloud" "seikkailemme" virtuaalisessa maastossa eräänlaisten lainausten ja filosofisten ajatusten parissa. Englanti tieteen kielenä sekä myöskin verkkoympäristön, pelimaailman, internetin vuorovaikutusverkkojen, viihdeteollisuuden ja populaarikulttuurin ensisijaisena kielenä muokkaa jatkuvasti ymmärrystämme sen paikasta niin välittävänä kielenä kuin myös tukien sen asemaa myös "kehityksen" ja uuden ajattelun kielenä. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen ja paljon tutkimusta ja uutta ajattelua esiintuovaa toimintaa tehdään myös muiden kielten kautta, mutta englannin kielen asema eräänlaisenä välittäjänä tai esiintuojana on vakiintunut toisen maailman sodan jälkeen ja varsinkin globaaleissa käytännöissä.) Tämä alleviivaa englannin kielen taloudellista valtaa, joka itsessään on omiaan rakentamaan eriarvoisuuksia kielellisen osaamisen perusteella. Äidinkielenään englantia puhuva väestö onkin saanut etua kielen osaamisestaan. Kieli voi olla reitti toimeentuloon, jossa se on voimavara ja kyvykkyys. Angela Washkon ja Alex Youngin Alkovissa syksyllä 2014 esitetty teos Serfnet tarkasteli mikrotyöalusta Amazon Mechanical Turkissa työskentelevien ihmisen ajatuksia työnteosta. Teos, joka muodotti eräänlaisen hajautetun työvoiman ideaa sekä olosuhteita. Teos toi esiin kuinka tämä verkossa tapahtuva työ on usein englanninkielistä ja sen parissa työskententelevät tulevat Yhdysvaltojen ohella myös Intiasta, jossa englannin kielellä työskenteleminen on mahdollisuus oman toimeentulonsa parantamiseen. Koska emme jaa itsestään selvästi mitään yhtenäistä kieltä voidaan taiteen esityksellisyys ja visuaalisuus kokea universaalimmaksi kuin mikään kieleen sidottu esittäminen. (Jonka avaruuteen lähetetyt kuvalliset koosteet tuovat esiin, josta esimerkkinä Carl Saganin Voyager 1 ja 2 matkaan lähtenyt "kultainen kiekko", sisältäen kuvia, ääniä ja tervehdyksiä.) Pyrkimys välittää ymmärrystä myös mahdollisille muille elämänmuodoille toimii kielellisen ulkopuolella, tämä paikantaen kielen ihmisen ajan kautta rakentuneeksi kulttuurissa muuttuvaksi ja sen kautta värittyneksi muodoksi ja välineeksi. Kieli on tärkeää ajattelulle, mutta se on myös rajaus, ja puheen kautta ilmaiseminen edellyttää erilaista osaamista kuin eleiden ja kuvien kautta välitetty vuorovaikutus. Kielellä on ominaisuus välittää kulttuurissa ilmenevää ymmärrystä, mutta samalla se altistaa itsensä kääntämisessä tapahtuvalle muuntautumiselle. Kuva pystyy pakenemaan kääntämisen, mutta se ei silti pääse irti selittämisen ja tulkitsemisen tärkeydestä. Silti taideteoksen esillä olon ja varsinkin paikkasidonnaisten teosten hetkellinen olemassaolo asettaa haasteen tuon visuaalisuuden esillä ololle; kertooko kuva kaiken ja miten voimme taltioida ja kommentoida teosta, joka sijaitsee tietyssä paikassa ja kontekstissa. Mariona Moncunilltoteutti tämän julkaisuun aihetta käsittelevän teoksen, jossa hän tulkitsi jokaisen Alkovi Gallerian kevättä 2013 edeltäneen näyttelyn verkkosivuilla olleen kuvan perusteella. Englanninkielellä lausutut kuvaukset ovat myös kielen kautta tehtyjä merkintöjä tuntematta muuta kuin verkossa esillä ollut dokumentaatio. Teoksessa verkkosivujen kuvat on vaihtuneet äänitiedostoihin, mutta kysymyksessä on myös tiedonvälittämiseen liittyvä ongelmallisuus, miten jaamme ja tuomme esille sen mikä on tapahtunut? Kutsuimme myös vuoden 2013 jokaista näyttelyä varten kirjoittajan, joka sai vapaat kädet (tai vapaan sanan) kirjoittaa esillä olevasta näyttelystä haluamallaan tavalla ja kokosimme nämä tekstit julkaisuksi sekä käänsimme ne. Tarkkailimme miten kirjoittajat lähestyvät näyttelyitä ja teoksia, mitä näkökulmia he nostavat esiin, ja minkälaisen kokonaisuuden se luo tietyssä paikassa ja tilassa tapahtuvasta taidetoiminnasta. Osallistuimme itse myös kirjoittamiseen ja toimme esiin näkemyksemme kirjoituksista eräänlaisena antologiana, jonka tarkoituksena ei ole niinkään tuottaa ymmärrystä vaan tulkita ja omalla tavallan jatkaa näyttelyitä vuorovaikutuksen kautta. Tekstit käännettiin englanniksi ammattikääntäjän toimesta, tarkoituksena oli tarkkailla sitä miten tekstit jäsentyvät toisella kielellä, mikä niissä muuttuu. Teimme myös kokeilun esipuheen kanssa, jonka kirjoitimme englanniksi ja altistaen sen tämän jälkeen sekä englannin kielen nativiin kommentoinnille, että kääntäen sen suomen kielelle. Halusimme tarkastella onko vieraalla kielellä ilmaistu asia ymmärrettävä, ja välittääkö se niitä ajatuksia sillä tavalla joka tuntuu toimivalta, ja miten suomen kielen ominaislaatu muuttaa tekstiä. Muu kuin oman äidinkielen käyttö voi olla joskus vapauttavaakin, sen kautta voi tarkastella omaa ajattelua eri tavalla ja laajentaa käsitteiden käytön kautta ilmaisua, sekä tuoda esiin merkityksiä, joita oma äidinkieli ei kenties pysty saamaan esiin. Vieraannuttaminen voi olla keino saada esiin myös keinoja välittää ajatteluaan muille. On vaikeaa kirjoittaa vieraalla kielellä - siihen liittyy epävarmuus mikä osa sanomasta on hallittua ja mikä hallitsematonta, ja samalla se vertautuu siihen vaikeuteen kun sanoo jotain ylipäätänsä. Sanat voivat olla tarkkoja, mutta joskus myös liian kapeita. Koska suuri osa tekemiseen ja taiteilijuuteen liittyvästä määrittelystä pohjautuu henkilökohtaiseen kokemukseen, identiteettiin, ja historiaan se myös nojaa äidinkieleen. Ja on vaikeaa arvioida omaa kyvykkyyttään käyttää omaa äidinkieltään. Kuten kaikkea sanoja ja sanomista pitää joko asetella tai vain suoltaa esiin. Kieli tuntuu olevan aina voimavara ja itsestäänselvä kyky sekä oikeus sen käyttöön säilyy siitä huolimatta että sen käyttöä voidaan arvioida tietyistä käytännöistä käsin (kuten esimerkiksi kirjoitusasun kieliopillisuuden kautta.) Kaikki me käytämme kieltä jollain tavoin. Kielelliset nyanssit, erityispiirteet, tunnelataukset eivät automaattisesti käänny toiselle kielelle. Mutta kaikkea ei tarvitse onneksi ilmaista kielen kautta. Ja lopuksi John WillgreninFinlandia.Tämä alusta tulee jatkossakin koostumaan taideteoksista sekä teksteistä, jotka käsittelevät aihetta. MIINA HUJALA & ARTTU MERIMAA The Hegemony of English Language And The Linguistic Determination Of Art. Teosten tekijänoikeudet ovat tekijöillä samoin kuin tekstien kirjoittajilla.